4. – 5.1. Ernakulam (Kochi)

Maihin palattuamme, olimme taas tyhjän päällä, olimme päästäneet jo oman kuskimme ja automme lähtemään takaisin Bangaloreen (viikon vuokra-aikahan oli jo tullut täyteen), joten tarvitsemme taksin. No tämähän ei ole täällä onneksi mikään ongelma, taksilla matkustaminen on varsin kohtuuhintaista ja niitä on kaikkialla tarjolla. Lisäksi taksi on kiinteällä hinnalla käytettävissä niin kauan kun sitä tarvitsee esim. kierrellessämme katselemassa eri hotellivaihtoehtoja. Aikeenamme oli etsiä pariksi päiväksi uima-altaallinen hotelli, jossa voisimme vain löhöillä.

Hotelli löytyi varsin helposti, se on ”ei-missään” keskellä toivomustemme mukaisesti ja saamme rauhassa vain ladata akkujamme reilun viikon kiertelyn jälkeen. Uimme ja nautimme auringosta uima-altaalla. Edessä olisi vielä pari päivää shoppailua Mumbaissa ennen kotiinpaluuta.

Saa nähdä miten painavat rinkat ja reput meillä on kotiin tullessa, lähtiessä meidän ruumaan menevät tavarat painoivat vain 33 kg ja siitäkin määrästä on aika paljon heitetty menemään (otimme paljon vanhoja vaatteita mukaan, joita on matka varrella heitetty menemään sitä mukaan kun ovat likaantuneet). Olemme ostaneet täältä kaksi uutta reppua, mutta ovat vielä aika tyhjiä toistaiseksi, taidamme olla vähän huonoja shoppailemaan. No Mumbaissa korjaamme asian ja hankimme sieltä farkkuja, paitoja, kenkiä, vöitä jne seuraavaksi vuodeksi. Sieltä saa ihan länsimaista tavaraa, muutenhan näiden intialaisten pukeutumistyyli poikkeaa kovasti omastamme, ja täällä naisten päällä olevat kauniit sarit voisivat näyttää aika hassuilta Suomen oloissa. Mumbaissa onneksi käy luottokorttikin maksuvälineenä, jos kovin kovasti innostumme ostelemaan.

Kuulimme muuten juuri pari päivää sitten, että toinen luottokorteistamme, Mastercardimme, on kloonattu. Ihmettelimme kovasti, kun olemme yrittäneet maksaa sillä pari kertaa, eikä ole millään onnistunut (olemme maksaneet täällä hotellilaskuja luottokortilla, jos ovat luottokortteja hyväksyneet, pienemmät paikathan haluavat aina maksun käteisellä, mutta monissa aika kummallisissa paikoissa luottokorttimaksu on onnistunut kuten esim. Andamaaneilla meidän bambuhotellissa). Soitimme Nordealle tarkistaaksemme asian, ja he kertoivat sulkeneen korttimme jo marraskuussa, kun olivat arvelleet jonkun käyttäneet sitä väärin USAssa. Arvelemme, että kortti on kopioitu lokakuun lopussa, kun olemme tehneet kortilla netissä Intian sisäisiä lentolippuostoja, joten Mervi ja Hannu, älkää ostako lippuja MyTrip.com sivuilta, jos olette vielä menossa Intiaan tammikuussa! Luottokortillamme tehdyt ostokset (n. 380 €) menevät kuitenkin kuulemma luottotappioihin, eivätkä tule meidän maksettaviksi. Onneksi meillä tässä tilanteessa on toinen kortti käytettävänämme.

3.1. Appelley

Laahaavat nämä meidän kirjoitukset melko lailla jäljessä, mutta se johtuu siitä ettemme saa kaikkialta nettiyhteyttä, joten emme pääse päivittämään sivustoa. Kirjoittelemme näitä tarinoita kuitenkin jo valmiiksi kannettavallemme ja päivitämme niitä sitten aina kun se on mahdollista. Olemme ottaneet nettiyhteyden kännykän kautta (Sonera onneksi kustantaa tämän meille), ja päivitämme blogia suoraan omalta koneeltamme. Kyllähän täällä nettikahviloitakin on, mutta olemme olleet laiskoja lähtemään niihin.

Lauantaiaamuna suhautimme autokuskimme kanssa Intian Venetsiana pidettyyn Alleppeyhin. Täältä vuokrasimme itsellemme kolmipäisellä henkilökunnalla varustetun kahden makuuhuoneen ”Houseboatin” , bambulaivan, jolla lähdimme vuorokauden mittaiselle risteilylle backwaters alueen kanaaleihin. Alueella on 750 erilaista, erikokoista bambulaivaa, jotka risteilevät isommissa ja pienemmissä kanaaleissa ja niitä näkyykin kaikkialla. Suurimpaan osaan kanaalien varrella olevista paikoista ei pääse maareittiä pitkin ollenkaan. Oli hauskaa seurailla kanaalien varrella olevaa elämää; ihmiset pesivät siellä astioitaan, hampaitaan, kylpivät vedessä (vaatteet päällä muuten) ja hakkasivat pyykkejään rantakiviä vasten.

Meillä oli laivalla kapteeni, konemestari ja kokki vain meitä varten. Olihan tämä aika ylellistä. Kokki loihti meille upeat ateriat, saimme lounasta, iltapäiväkahvit, illallisen ja aamupalan ja kaikki aina niin kauniisti katettuna. Muutenkin laiva oli tilava, puhdas ja hyvin varusteltu. Me maksoimme laivasta 11 000 rupiaa eli noin 170 € vrk, joka ei mielestämme ole kovin paha hinta näin kuumimpaan sesonkiaikaan. Nautimme kyllä koko rahan edestä.

Laiva pysähtyi pimeän tullen kanaalin varteen, jossa yövyimme yhdessä muutaman muun houseboatin kanssa. Siellä oli ihanan rauhallista tavalliseen intialaiseen hälinään jo tottuneena. Nukuimme hyvin ja pitkään, ja kotiuduimme aamupäivän aikana takaisin Alleppeyn satamaan.

1. – 2.1. Thekkady

Aamulla kaikki näyttää jo paremmalta, kukaan ei enää oksenna ja kaikki syövät jo jotain aamupalaksi. Lähdemme matkaan kohti etelää ja Thekkadyn kylään, jonka vetonaulana on Peryardin kansallispuisto isoine eläinpopulaatioineen.

Saavumme sinne neljän tunnin ajomatkan jälkeen, joka matkana on vain reilut 100 kilometriä, joten voitte päätellä etteivät tiet ole kovin hyväkuntoisia ja kuitenkin niillä ajetaan välillä kuin viimeistä päivää. Näimme matkan aikana mm. katolleen kaatuneen, täyteen lastatun kuorma-auton, joka oli aivan vuorenrinteen reunalla, hyvä ettei ollut tippunut siitä yli alla olevalle serpentiinitielle. Ihmiset käytävät täällä kuitenkin kiitettävästi tööttiä (itse asiassa koko ajan) ja pahimmilta vahingoilta yleensä ihme ja kumma vältytään. Välillä samalla tieosuudella ajaa useampikin auto rinnakkain, joko samaan suuntaan tai vastaan, kaistaviivathan ovat vain eräänlainen suositus. Hauskoja ovat myös autojen peruutusäänet, eihän niiden oikeasti tarvitse olla vain tylsiä tyyt – tyy – ty –y, vaan ne voisivat oikeasti olla meilläkin jotain hauskoja melodioita!

Majoitumme ensimmäisen kerran kotimajoitukseen, ja se osoittautuu yllätykseksemme oikein tasokkaaksi ja siistiksi paikaksi. Tätä paikkaa voi suositella muillekin, El-Paradiso Homestay, jos matkailette sattumoisin tännepäin. Tämä paikka oli järjestänyt muuten kuljettajillekin oman majoituksen ja pesutilan.

Suuntaamme välittömästi eläinpuistoon, jonne täytyy jonottaa vielä erikseen liput järvelle tehtävälle risteilylle. Kuljettajamme jonottaa puolestamme ja me pääsemme syöttämään nälkäiset lapset tällä välin.

Risteily tehdään hienoissa maisemissa. Opaskirjan mukaan päivän ensimmäisellä ja viimeisellä risteilyllä on suurin mahdollisuus nähdä eläimiä (pääsemme mukaan päivän viimeiselle risteilylle). Keskipäivällä eläinten on liian kuuma liikkua. Vene lipuu hiljalleen järvellä, ja äkkiä kansi täyttyy ihastuneista huudoista ja kamerat alkavat räpsyä; kuuden hengen norsulauma on saapunut rannalle juomaan. Seuraamme heitä pitkän aikaan. Norsujen lisäksi näemme vielä vesisaukkoperheen kisailemassa vedessä, runsaasti villisikoja, kauriita ja apinoita sekä erilaisia, aika kummallisenkin näköisiä lintuja. Meitä onnisti, näimme enemmän kuin tällaisella risteilyllä kuulemma keskiverrosti näkee.

Toisen hauskan retken seuraavana päivänä teimme viidakossa olevaan Elephant Junctioniin. Täällä pääsimme tunnin mittaiselle norsuratsastukselle viidakkoon, jossa opas samalla esitteli meille siellä kasvavia kasveja, kuten pippureita, kahvia, Jackfruiteja (isoja, piikkisen näköisiä, mutta maukkaita hedelmiä), chilejä, kardemummaa jne. Norsumme, Maria 22v, tutki myös innolla kärsällään koko ajan viidakkoa ja riipaisi sieltä milloin mitäkin meille näytille. Viidakkoratsastuksen lisäksi pakettiin kuului norsujen syöttämistä, pesemistä, norsusuihkuja sekä norsujen työnäytös tukkien nosteluineen. Ajatella, että noin 350 kiloinen norsu jaksaa nostaa 750 kilon taakkoja. Lopuksi norsu vielä päästi ilmoille kunnon norsuntöräyksen ja meille tuli ihan tarzanimainen olo.

Päivän päätteeksi Jaana pääsi rentoutumaan tällä alueella suositeltavaan Ayurveda -hierontaan. Hierojatyttö kaatoi ainakin kannullisen öljyä iholle ja hieroi sen ihon lisäksi tukkaan. Koko kroppa hierottiin päästä aina varpaanväleihin saakka. Kyllä tuntui olo ja iho pehmoiselta tällaisen käsittelyn jälkeen.

30. - 31.12. Munnar – Intian ”teepääkaupunki”

Ootyn modernista vuoristokylästä siirryimme taas maan pinnalle. Laskeutuminen yli kahdesta kilometristä (korkeimmillaan olimme 2,6 km:ssa) kesti muutaman tunnin pikkuruisia serpentiiniteitä pitkin ja lapset bongasivat tältä väliltä 167 apinaa!

Aikamme ajeltuamme, ja täällähän tasaisellakin ajaminen kestää, varsinkin jos kohdalle osuu joku kaupungin tapainen, täällä kun ei ole kuultukaan ohitusteistä. Muutaman purutupakan (kuljettajamme jauhaa näitä pienissä erillispakatuissa paketeissa olevaa suuhun laitettavaa tupakkaa ja sen perään otettavaa ”makeutusainetta”, jolla tupakka maustetaan siis jonkin makuiseksi) ja useamman tunnin jälkeen saavuimme kuitenkin lopulta Munnariin. Olemme taas 1,5 kilometrin korkeudessa ja sen huomaa näin kymmenen aikaa illalla, lämpötila on alle kymmenen astetta ja menee kuulemma yön aikana mahdollisesti nollaan. Kamalaa. Majoitumme juuri avattuun hotelliin, joka on kyllä oikein hieno, mutta kolkko ja lämmittämätön. Saamme paksut peitteet huoneeseen ja tarkenemme juuri ja juuri.

Ajelemme seuraavan päivän pitkin lähiseudun huikean hienoja teeplantaaseja ja käymme teemuseossa tutustumassa teentekoprosessiin. Plantaaseja on kaikkialla vuoren rinteillä ja ne ovat kauniita teletappikukkuloiden tapaisia, pehmeän ja tasaisen näköisiä. Tekisi mieli hypätä sekaan ja kieriä alas. Naiset hoitavat teenlehtien poimimisen, he poimivat isoihin kassimaisiin säkkeihin noin 16 – 25 kiloa lehtiä päivittäin, avojaloin, käärmeet uhkanaan ja saavat tästä palkaksi muutaman euron.

Uudeksi vuodeksi täällä on järjestetty juhlakulkue tanssiesityksineen, jonkinlaisia rakettejakin ammutaan ja isoimmat hotellit tarjoavat buffetillallisia tanssiesityksineen. Meille on kuitenkin iskenyt kunnon vatsatauti ensimmäisen kerran tällä reissulla. Dansku oksentaa koko illan, eikä Teronkaan olo ole paljon kummoisempi. Miksu ei myöskään halua syödä mitään (on myös siis enteilevä vatsatauti), joten eipä ole oikein buffettiin lähtijöitä. Jaana hakee alakerran Annapurran vegeravintolasta kasvisriisiä ja –nuudelia sekä sipulirenkaan tapaisia ja nauttii näistä yksinään, Teron vähän yrittäessä maistellessa. Alamme nukkumaan jo ennen yhdeksää ja nukumme kellon ympäri.

Hyvää Uutta Vuotta!