Aamulla kaikki näyttää jo paremmalta, kukaan ei enää oksenna ja kaikki syövät jo jotain aamupalaksi. Lähdemme matkaan kohti etelää ja Thekkadyn kylään, jonka vetonaulana on Peryardin kansallispuisto isoine eläinpopulaatioineen.
Saavumme sinne neljän tunnin ajomatkan jälkeen, joka matkana on vain reilut 100 kilometriä, joten voitte päätellä etteivät tiet ole kovin hyväkuntoisia ja kuitenkin niillä ajetaan välillä kuin viimeistä päivää. Näimme matkan aikana mm. katolleen kaatuneen, täyteen lastatun kuorma-auton, joka oli aivan vuorenrinteen reunalla, hyvä ettei ollut tippunut siitä yli alla olevalle serpentiinitielle. Ihmiset käytävät täällä kuitenkin kiitettävästi tööttiä (itse asiassa koko ajan) ja pahimmilta vahingoilta yleensä ihme ja kumma vältytään. Välillä samalla tieosuudella ajaa useampikin auto rinnakkain, joko samaan suuntaan tai vastaan, kaistaviivathan ovat vain eräänlainen suositus. Hauskoja ovat myös autojen peruutusäänet, eihän niiden oikeasti tarvitse olla vain tylsiä tyyt – tyy – ty –y, vaan ne voisivat oikeasti olla meilläkin jotain hauskoja melodioita!
Majoitumme ensimmäisen kerran kotimajoitukseen, ja se osoittautuu yllätykseksemme oikein tasokkaaksi ja siistiksi paikaksi. Tätä paikkaa voi suositella muillekin, El-Paradiso Homestay, jos matkailette sattumoisin tännepäin. Tämä paikka oli järjestänyt muuten kuljettajillekin oman majoituksen ja pesutilan.
Suuntaamme välittömästi eläinpuistoon, jonne täytyy jonottaa vielä erikseen liput järvelle tehtävälle risteilylle. Kuljettajamme jonottaa puolestamme ja me pääsemme syöttämään nälkäiset lapset tällä välin.
Risteily tehdään hienoissa maisemissa. Opaskirjan mukaan päivän ensimmäisellä ja viimeisellä risteilyllä on suurin mahdollisuus nähdä eläimiä (pääsemme mukaan päivän viimeiselle risteilylle). Keskipäivällä eläinten on liian kuuma liikkua. Vene lipuu hiljalleen järvellä, ja äkkiä kansi täyttyy ihastuneista huudoista ja kamerat alkavat räpsyä; kuuden hengen norsulauma on saapunut rannalle juomaan. Seuraamme heitä pitkän aikaan. Norsujen lisäksi näemme vielä vesisaukkoperheen kisailemassa vedessä, runsaasti villisikoja, kauriita ja apinoita sekä erilaisia, aika kummallisenkin näköisiä lintuja. Meitä onnisti, näimme enemmän kuin tällaisella risteilyllä kuulemma keskiverrosti näkee.
Saavumme sinne neljän tunnin ajomatkan jälkeen, joka matkana on vain reilut 100 kilometriä, joten voitte päätellä etteivät tiet ole kovin hyväkuntoisia ja kuitenkin niillä ajetaan välillä kuin viimeistä päivää. Näimme matkan aikana mm. katolleen kaatuneen, täyteen lastatun kuorma-auton, joka oli aivan vuorenrinteen reunalla, hyvä ettei ollut tippunut siitä yli alla olevalle serpentiinitielle. Ihmiset käytävät täällä kuitenkin kiitettävästi tööttiä (itse asiassa koko ajan) ja pahimmilta vahingoilta yleensä ihme ja kumma vältytään. Välillä samalla tieosuudella ajaa useampikin auto rinnakkain, joko samaan suuntaan tai vastaan, kaistaviivathan ovat vain eräänlainen suositus. Hauskoja ovat myös autojen peruutusäänet, eihän niiden oikeasti tarvitse olla vain tylsiä tyyt – tyy – ty –y, vaan ne voisivat oikeasti olla meilläkin jotain hauskoja melodioita!
Majoitumme ensimmäisen kerran kotimajoitukseen, ja se osoittautuu yllätykseksemme oikein tasokkaaksi ja siistiksi paikaksi. Tätä paikkaa voi suositella muillekin, El-Paradiso Homestay, jos matkailette sattumoisin tännepäin. Tämä paikka oli järjestänyt muuten kuljettajillekin oman majoituksen ja pesutilan.
Suuntaamme välittömästi eläinpuistoon, jonne täytyy jonottaa vielä erikseen liput järvelle tehtävälle risteilylle. Kuljettajamme jonottaa puolestamme ja me pääsemme syöttämään nälkäiset lapset tällä välin.
Risteily tehdään hienoissa maisemissa. Opaskirjan mukaan päivän ensimmäisellä ja viimeisellä risteilyllä on suurin mahdollisuus nähdä eläimiä (pääsemme mukaan päivän viimeiselle risteilylle). Keskipäivällä eläinten on liian kuuma liikkua. Vene lipuu hiljalleen järvellä, ja äkkiä kansi täyttyy ihastuneista huudoista ja kamerat alkavat räpsyä; kuuden hengen norsulauma on saapunut rannalle juomaan. Seuraamme heitä pitkän aikaan. Norsujen lisäksi näemme vielä vesisaukkoperheen kisailemassa vedessä, runsaasti villisikoja, kauriita ja apinoita sekä erilaisia, aika kummallisenkin näköisiä lintuja. Meitä onnisti, näimme enemmän kuin tällaisella risteilyllä kuulemma keskiverrosti näkee.
Toisen hauskan retken seuraavana päivänä teimme viidakossa olevaan Elephant Junctioniin. Täällä pääsimme tunnin mittaiselle norsuratsastukselle viidakkoon, jossa opas samalla esitteli meille siellä kasvavia kasveja, kuten pippureita, kahvia, Jackfruiteja (isoja, piikkisen näköisiä, mutta maukkaita hedelmiä), chilejä, kardemummaa jne. Norsumme, Maria 22v, tutki myös innolla kärsällään koko ajan viidakkoa ja riipaisi sieltä milloin mitäkin meille näytille. Viidakkoratsastuksen lisäksi pakettiin kuului norsujen syöttämistä, pesemistä, norsusuihkuja sekä norsujen työnäytös tukkien nosteluineen. Ajatella, että noin 350 kiloinen norsu jaksaa nostaa 750 kilon taakkoja. Lopuksi norsu vielä päästi ilmoille kunnon norsuntöräyksen ja meille tuli ihan tarzanimainen olo.
Päivän päätteeksi Jaana pääsi rentoutumaan tällä alueella suositeltavaan Ayurveda -hierontaan. Hierojatyttö kaatoi ainakin kannullisen öljyä iholle ja hieroi sen ihon lisäksi tukkaan. Koko kroppa hierottiin päästä aina varpaanväleihin saakka. Kyllä tuntui olo ja iho pehmoiselta tällaisen käsittelyn jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti