Viikon saarella oleskelun jälkeen, oli aika siirtyä pääsaaren ja siitä seuraavana päivänä mantereelle. Siirtyminen parin tunnin lauttamatkan takaa pääsaarelle ei ollut ollenkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelisi.
Olimme aamulla jo hyvissä ajoin satamassa ostamassa lippuja lauttaan, koska sunnuntaisin ja juhlapäivinä (ja niitähän täällä riittää, kun eri uskonnoilla on eri vapaapäivät) lauttaan ei voi ostaa ennakkoon lippuja. Olimme kuulleet huhun mahdollisista aikatauluista, täällähän ei oikeasti kukaan tiedä varmasti milloin lauttojen tulisi kulkea, joten olimme satamassa oletetun ensimmäisen lautan lähtöaikana. Ensimmäiseen lauttaan lipunmyyjä ei kuitenkaan voinut myydä lippuja, kun tämä laiva kulkisi toisen saaren kautta ja meidän tulisi poistua siellä välillä ja ostaa sieltä uudet jatkoliput seuraavalle välille. Tämän toisen saaren asukkaan ovat etuoikeutettuja ostamaan liput tähän laivaan, joten me luultavasi olisimme jääneet rannalle näin korkeasesongin aikaan! Että silleen. No saimme sentään liput seuraavaan iltapäivällä lähtevään lauttaan, joka sitten osoittautuikin varsinaiseksi ”kansanlautaksi” ja matka kesti vielä tupla-ajan. Nälkäinen Mahlbergin perhe ei ollut kyllä ihan parhaimmillaan, kun paikalliset innokkaasti lähestyivät meitä uteliaine kysymyksineen ja jaksoivat vain hyväntahtoisesti hymyllä kun äreä jälkikasvumme yritti vältellä heidän hyväntahtoista taputteluaan.
Olimme aamulla jo hyvissä ajoin satamassa ostamassa lippuja lauttaan, koska sunnuntaisin ja juhlapäivinä (ja niitähän täällä riittää, kun eri uskonnoilla on eri vapaapäivät) lauttaan ei voi ostaa ennakkoon lippuja. Olimme kuulleet huhun mahdollisista aikatauluista, täällähän ei oikeasti kukaan tiedä varmasti milloin lauttojen tulisi kulkea, joten olimme satamassa oletetun ensimmäisen lautan lähtöaikana. Ensimmäiseen lauttaan lipunmyyjä ei kuitenkaan voinut myydä lippuja, kun tämä laiva kulkisi toisen saaren kautta ja meidän tulisi poistua siellä välillä ja ostaa sieltä uudet jatkoliput seuraavalle välille. Tämän toisen saaren asukkaan ovat etuoikeutettuja ostamaan liput tähän laivaan, joten me luultavasi olisimme jääneet rannalle näin korkeasesongin aikaan! Että silleen. No saimme sentään liput seuraavaan iltapäivällä lähtevään lauttaan, joka sitten osoittautuikin varsinaiseksi ”kansanlautaksi” ja matka kesti vielä tupla-ajan. Nälkäinen Mahlbergin perhe ei ollut kyllä ihan parhaimmillaan, kun paikalliset innokkaasti lähestyivät meitä uteliaine kysymyksineen ja jaksoivat vain hyväntahtoisesti hymyllä kun äreä jälkikasvumme yritti vältellä heidän hyväntahtoista taputteluaan.
Pitkä lauttamatka unohtui kuitenkin hetkessä kun pääsimme hotelliimme. Olimme valinneet summassa yhden vaihtoehdon lonelyplanetistamme ja Sun Set Resort osoittautuikin loistovalinnaksi. Oli ihanaa päästä isoon, siistiin, ilmastoituun huoneeseen, jossa oli länsimaisittain kaakeloitu kylpyhuone, jonne tuli lämmintä vettä ja josta löytyi vessapaperia ja saippuaa. Jihaa, kyllä ne elämän nautinnot ovat joskus pienestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti