Matkalla Andamaaneille vietimme yhden yön Chennaissa itärannikolla (entiseltä nimeltään Matras, jos joku tunnistaa sillä paremmin). Tuonne Anadamaaneille ei pääse muuta kuin Chennain tai Kalkutan kautta lentämällä.
Ehdimme tehdä Chennaissa parin tunnin kierroksen tuk-tukilla ja katsastaa kaupungin pari suosituinta temppelialuetta. Täälläpäin nämä temppelit ovat hauskannäköisiä, värikkäitä ja niissä riittää jumalia joka lähtöön. On mukavaa katsoa, kun paikalliset vievät jumalilleen kukkia, kookkoksia ja muuta pientä mutusteltavaa. Kovasti ovat meidänkin maallisesta vaelluksesta kiinnostuneita ja kietovat kauloihimme kukkaseppeleitä ja antavat omilta uhritarjottimiltaan syötävää, jotta meilläkin olisi jotain annettavaa vuorollamme patsaan luona. Söpöä.
Ikimuistoisinta Chennaissa oli kuitenkin hotellissa viettämämme yö. Otimme yhden Lonely Planetin suosittelemista hotelleista, joka oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Päätimme kuitenkin jäädä, vaikkei se kovin houkuttelevalta vaikuttanutkaan. Sänky oli riittävän iso kolmelle ja isi pääsi tällä kertaa ylimääräiselle patjalle lattialle (joka osoittautui sitten aamuun mennessä talon parhaaksi paikaksi). Olimme väsyneitä ja kaivauduimme lakanoiden alle ajoissa, mutta tuskin olimme nukkuneet tuntiakaan, kun alkoi jokaisella kutittamaan vähän sieltä sun täältä. Lapset raaputtivat vimmatusti äidin molemmilla puolilla, eikä äidilläkään mennyt sen paremmin. Patjassa oli epäilemättä kirppuja. No, tulipahan koettua sitten sekin. Laitoimme sängyn päälle vähän tuhdimman kerroksen lakanaa ja peitteet, niin selvisimme jotenkuten aamuun saakka.
Iloisin mielin siirryimme varhain aamulla lentoasemalle ja lensimme Andamaaneille. (Andamaanit sijaitsee kahden tunnin lentomatkan päässä itärannikolta, Myanmarin alapuolella).
Ehdimme tehdä Chennaissa parin tunnin kierroksen tuk-tukilla ja katsastaa kaupungin pari suosituinta temppelialuetta. Täälläpäin nämä temppelit ovat hauskannäköisiä, värikkäitä ja niissä riittää jumalia joka lähtöön. On mukavaa katsoa, kun paikalliset vievät jumalilleen kukkia, kookkoksia ja muuta pientä mutusteltavaa. Kovasti ovat meidänkin maallisesta vaelluksesta kiinnostuneita ja kietovat kauloihimme kukkaseppeleitä ja antavat omilta uhritarjottimiltaan syötävää, jotta meilläkin olisi jotain annettavaa vuorollamme patsaan luona. Söpöä.
Ikimuistoisinta Chennaissa oli kuitenkin hotellissa viettämämme yö. Otimme yhden Lonely Planetin suosittelemista hotelleista, joka oli kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt. Päätimme kuitenkin jäädä, vaikkei se kovin houkuttelevalta vaikuttanutkaan. Sänky oli riittävän iso kolmelle ja isi pääsi tällä kertaa ylimääräiselle patjalle lattialle (joka osoittautui sitten aamuun mennessä talon parhaaksi paikaksi). Olimme väsyneitä ja kaivauduimme lakanoiden alle ajoissa, mutta tuskin olimme nukkuneet tuntiakaan, kun alkoi jokaisella kutittamaan vähän sieltä sun täältä. Lapset raaputtivat vimmatusti äidin molemmilla puolilla, eikä äidilläkään mennyt sen paremmin. Patjassa oli epäilemättä kirppuja. No, tulipahan koettua sitten sekin. Laitoimme sängyn päälle vähän tuhdimman kerroksen lakanaa ja peitteet, niin selvisimme jotenkuten aamuun saakka.
Iloisin mielin siirryimme varhain aamulla lentoasemalle ja lensimme Andamaaneille. (Andamaanit sijaitsee kahden tunnin lentomatkan päässä itärannikolta, Myanmarin alapuolella).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti