Andamaanit 19.12.2008

Saariryhmä näytti ihastuttavalta jo lentokoneesta, paljon pieniä saaria, joita reunusti valkoinen hiekkaranta korallikaistaleineen sekä TURKOOSIN väristä vettä.

Lentokenttämuodollisuudet sujuivat taas ihmeen nopeasti. Näille saariryhmillehän matkustettaessa tarvitaan erillinen lupa ulkomaalaisille. Tällä luvalla pääsee vain osalle saarista, koska jotkut saarista ovat vielä luonnonkansojen asuttamia, eikä niille olisi turvallistakaan mennä. No, meidän päämäärämme oli vain Havelock Island, jonne oli vielä parin tunnin lauttamatka pääsaarelta. Olimme kuulleet etukäteen juttuja, kuinka vaikeaa lauttaan olisi ostaa lippuja, mutta tällä kertaa saimme ostettua liput suoraan laivan portilta, tosin tuplahintaan. Hinta ei silti ollut huimaavaa, 200 rupiaa/henkilö, eli noin 3,4 €!

Honeymoonbambumaja kotinamme

Saarella vietimme ensimmäisen yön kahdessa pienen pienessä bambumajassa odottaen pääsyä lopuksi kuudeksi yöksi lomaresortin isoimpaan bambumajaan, häämatkasviittiin! Kyllä meidän kelpasi, ruusuilla koristeltu moskiittoverkko oli pingotettu bambuista rakennetun pylvässängyn pilareihin ja sänkyyn oli pedattu upea silkkimäinen ”lakana” (ja peittojahan täällä ei sitten ole ollenkaan, ei edes lakanaa, kun niitä ei tarvita kun aina on niin lämmintä. No, ei täällä öisin oikeasti ole ollut niin lämmintä, lakanapeite olisi kyllä kelvannut parina yönä). Bambumajamme on muutenkin todella erikoinen, emme ole aikaisemmin olleet minkäänlaisessa vastaavassa yötä ja sitä onkin vähän vaikea kuvailla. Talo on kaksi kerroksinen ja meillä kasvaa kaksi puuta sisällä talossa. Alakerroksessa on iso kanto, jonka päälle on rakennettu ”portaat” yläkertaan. Kanto yltää osittain uloskin. Vielä eksoottisempi on vessamme, joka on alakerrassa talon perällä, siellä on suihku, jossa on hiekkalattia simpukoineen ja siinä kasvaa lisäksi puu, joka yltää ulos katosta. Meillä on siis avokattoinen suihku. Muuten kylpyhuone on lähes normaali laattalattioineen ja vessanpönttöineen.

Kertakaikkisen ihastuttava maja ja viikkovuokra neljälle kunnon aamupaloineen 230 eurolla. Meidän resortissa on lisäksi upea hiekkaranta riippukiikkuineen ja lentopallokenttineen sekä toinen saaren parhaista ravintoloista. Joten meillä ei ole täällä valittamista, nautimme täysin rinnoin.

Lapsille on riittänyt hotellialueellamme puuhaa omistajan kahden neljäviikkoisen koirapennun kanssa. Pojat paijailevat niitä koko ajan sylissään ja koirat osaavat ottaa tästä kaiken irti. Pentujen emostakin ja parista muustakin alueella pyörivästä koirasta on tullut koko perheen kaverit. Ne suojelevat meitä ihan selvästikin muilta rannalla kulkevilta kulkukoirilta ja asettuvat aina viereemme kylkeen köllöttelemään, jos istahdamme hetkeksi jonnekin. Liikkistä.

Jaana sukeltaa

Jaanan päivät ovat myös täyttyneet sukeltamisesta. Saaren ympäriltä löytyy paljon hyviä sukelluskohteita ja joka päivä lähtee useita veneitä eri paikkoihin, joten valinnan varaa riittää. Täällä ei ole olemassa mitään hienoja sukelluslaivoja, vaan kohteisiin mennään katetuilla kalastajaveneillä. Sukeltaminen on kuitenkin samanhintaista kuin muuallakin (noin 50 €/kaksi sukellusta/päivä), mutta palvelu on parempaa kuin missään aiemmin sukeltamassani kohteessa. Venepojat, joita on yleensä kaksi, laittavat aina kaiken valmiiksi veneeseen, pukevat varusteet päälle ja ottavat vastaan varusteet suoraan vedestä sukellettuamme. Eilen kun sukelsimme syvemmällä ( n. 26 metrissä), he olivat laskeneet veteen varmuuden vuoksi lisäpullon happea regulaattoreineen odottamaan, jos jollakulla olisi happi vähissä. Sukelsimme epätavallisen pitkään niin syvällä (yli 50 minuuttia) ja venepojat alkoivat ihan selvästikin huolestua. (Ja siinä vaiheessa me muutkin, kun noustessamme huomasimme, että sveitsiläinen pari seurannutkaan enää perässämme. Loppujen lopuksi heidän voimansa olivat loppuneet vastavirtaan sukeltamisessa ja he ajautuivat virran mukana toisen sukellusoppaan kanssa kauas laivasta ja kun ihmeen kaupalla laivapojat löysivät heidät aika kaukaa mereltä ilman turvapojua).

Intialainen ruoka

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, niin hyvää ja monipuolista on intialainen ruoka. Erityisen hyviä ovat kasvisruoat. Emme ole koskaan olleet kotopuolessa innostuneet pelkästä kasvisruoasta, mutta siellä ne eivät ole ollutkaan tarjolla niin hyvin maustettuina, emmekä itsekään ole niitä osannut tehdä. Mutta kyllä nyt olemmekin herkutelleet menetettyjenkin vuosien edestä. Jälkikasvumme puolestaan ei ole ollut niin ihastunut intian makuihin. Resortalueemme ravintolan ruokalistalta heidän herkuikseen on muodostunut paikallinen perunamuussi ja kanapakodat, jotka kotopuolessa tunnetaan paremmin kananugetteina. Onneksi sentään roti- ja naanleivät löytyvät heidän herkkulistoiltaan sekä paikalliset banaanipannukakut ja –pirtelöt.

Tulipalo kylämme marketissa

Tämän viikon suurin tapahtuma saarella on kylämme keskuksessa (kylä numero 3:ssa, saarella on useampi pieni keskus, joille on annettu nimeksi vain numero, samoin on käynyt rantojen nimeämisessä) riehunut tulipalo. Kylä on pieni ja siellä on vain kioskimaisia kojuja, joista saa mitä saa ja sitten yksi vähän isompi market (vastaisi ehkä vanhanlaista kyläkauppaa meillä Suomessa). Joku törmäsi autolla tämän marketin seinään, auto syttyi palamaan ja siinä sivussa paloi kylän kauppa ja kaikenlaista muutakin siitä vierestä. Ajoimme tänään siitä ohi, yrittäessämme päästä saaren toiseen päähän retkelle ja kylläpä oli palo tehnyt pahannäköistä jälkeä. Tie oli suljettu ja kylästä oli poikki vesi ja sähköt. Meillekin ne palautuivat vasta illansuussa. Hassua on myös kun saarella kulkee vain yksi yksikaistainen tie, ja kun se on suljettu, ei oikeasti ole käytössä mitään muuta tietä. Me pääsimme määränpäähämme tuktukilla pientä onnetonta, huonokuntoista poluntapaista pitkin kiertäen, mutta autolla ei nyt tällä hetkellä pääse kylän ohi meidän kulmaltamme. Lisäksi meidän täytyi tyytyä pelkkiin banaaneihin välipalana, kun market oli ainoa paikka josta saimme mielikeksejämme.