Sunnuntai 28.12.

Aamulla tilasimme alakerran Hare Krisnan kasvisravintolasta aamiaista huoneeseen. Ikinä ei voi tietää mitä saa, kun tilaa huonepalvelun listalta toastia ja grilled sandwicheja, mutta nyt meidän onnistui saada erinomainen aamupala. Olihan leivät tosin aika tulisesti maustettuja, mutta söimme kaikki. Huvittelimme lukemalla oven alta huoneeseemme työnnetystä ”Bangalore Timesista” morsiamen ja sulhasen hakuilmoituksia. Miten olisi esim. aristokraattista alkuperää oleva insinööripoika, 175 cm, hoikka ja tienaa 30 000 rupiaa /kk (= n. 500 €)? Tai 29 v, hyvännäköinen, kristitty, Englannissa lekurin tutkinnon suorittanut tyttö, etsii samoilla taustoilla olevaa poikaa?

Riittävästi huviteltuamme, kannoimme rinkkamme alakerran matkatoimistoon ja jännittyneinä odotimme löytyisikö sieltä meille kuljettaja autoineen.

Kuljettaja ja auto odottivat kadulla toimiston edessä aivan sovitusti klo 9. Ennen tavaroiden lastaamista meillä oli vielä pientä vääntöä toimiston kanssa autonvuokrasta. Olimme edellisenä päivänä sopineet 7 päivän vuokrahinnaksi kaikkine kuluineen 350 €, ja koska eilen olimme maksaneet vain varausmaksun, niin tänään valuutan kurssi olikin kuulemma huonompi ja summa olisi 370 ! Tyypillistä vedättämistähän moinen on, emme tietenkään suostuneet maksamaan, vaan aikamme väiteltyämme summa oli edellisenä päivänä sovitun suuruinen. Maksoimme kaiken saman tien, jotta kurssi ei taas muuttuisi matkan aikana. Tiedämme kyllä ettei täällä pitäisi maksaa mitään etukäteen, mutta päätimme ottaa tämän riskin.



Pääsimme siis matkaan. Auto on Toyota Qualis –merkkinen maastoauton tapainen. Riittävän tilava meille sekä kaikille repuillemme. Kuljettaja pääsi yllättämään meidät heti aluksi, kun hän vetäisi katossa olevan CDVideo soittimen auki ja pisti hinduleffan pyörimään. Hän suorastaan loisti ylpeydestä moisen ylellisyyden omistaessaan ja kaivoi meille katsottavaksi kasapäin kadulta ostettuja huonolaatuisia piraattihinduleffoja. Ou mai kaad. Meidän DVD:t eivät pyöri tässä soittimessa, vaan tässä on oma omituinen VideoCD formaatti. Yritimme ostaa kaduilta CDVideo lastenleffoja, mutta emme ole onnistuneet vielä löytämään.
Ajelimme hissukseen kohti Mysoren kaupunkia, joka on kuuluisa upeista palatseistaan. Katsastimme useammankin palatsin ja tutustuimme Intin sulttaaneiden tarinoihin. Lapsia nämä jaksoivat kiehtoa ja piirustuskirjat alkoivat täyttyä sulttaanin linnoista, jalokivin koristelluista puvuista ja aseista sekä heidän käymistään sodista.