Aikataulun mukaisesti saavuimme Chennaihin, josta eteenpäin meillä ei ole mitään lippuvarauksia. Olimme ajatelleet, että nyt pitäisi päästä kokemaan aitoa Intiaa ja matkustamaan junalla tai bussilla. Suuntana etelä ja Kerala. Taksilla suhautimme päärautataeasemalle ja pienen haeskelun jälkeen löytyi turisteille suunnattu IR:n (=Intian rautateiden) oma palvelutoimisto. Oli ihanaa päästä ilmastoituun toimistoon kaiken väkimäärän keskeltä. Chennai on Intian neljänneksi suurin kaupunki ja täällä riittää väkeä. Yötäpäivää asemalla käy valtaisa kuhina, ihmisiä tulee ja menee nyytteineen, osa nukkuu missä sattuu ja meidän mpärillä pyörii vielä kaikenlaisia uteliaita tuijottajia sekä kerjäläisiä.
Aikamme toimistossa istuskeltuamme, meille järjestyi vihdoin ”emergencylippu”, joka on tietysti paljon kalliimpi kuin tavallinen lippu, mutta meille ainoa mahdollinen. Täällä on tällä hetkellä ihmisillä parin päivä loma ja kaikki junat ja bussit ovat ihan täysiä. Keralaan pääsisi seuraavan kerran vasta neljän päivän päästä. Otimme liput Bangaloreen, joka on vähän viistoon Keralaan päin. ja aiomme miettiä sitten siellä miten jatkamme eteenpäin.
Bangalore Express lähti vasta puolenyön aikoihin, joten meillä oli aikaa syödä ja lorvia jossain ennen lähtöä. Linnoittauduimme kaikkine reppuinemme lähellä olevan hotellin ravintolaan. Se oli puhdas ja ilmastoitu tila ja lisäksi sieltä sai todella hyvää ruokaa. Kun hipsimme ihan nurkan takana olevalle asemalla kymmenen jälkeen illalla, niin kaikkialla aseman kulmilla nukkui ihmisiä kadulla. Heitä on silmänkantamattomiin, tämähän on monen koti. He ovat kietoutuneet huiveihin ja monet nukkuvat poski paljasta asfalttia vasten, ihan pienet lapsetkin. Pienimmät lapset ovat ilman housuja käytännön syistä ensimmäiset elinvuotensa. Jotkut vielä hereillä olevat vilkuttelivat meille iloisesti.
Meidän junaliput olivat 2A luokkaan, jonka pitäisi olla parempi ilmastoitu luokka, tässä junassa ei ensimmäistä luokkaa ole ollenkaan. Makuuvaunupaikat ovat yhdessä vaunussa, yhtä ja samaa osastoa, verhoilla toisistaan eristetty. Neljä paikkaa poikittain junan menosuuntaan nähden ja kaksi paikkaa pitkittäin käytävän toisella puolella. Meillä oli oma ”loossi”. Sängyt ovat muovia, vähän samaan malliin kuin Suomessa ennen vanhaan bussien penkit. Saimme niihin puhtaat lakanat ja tyynyt ja melkein nukuimme sinä yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti